Runo analyysi ja puhe runosta Hiipparit

Tällä kertaa valmistelin puheen yhdessä illassa. (Tuli kiire)
Tehtävänäni oli analysoida Ilpo Tiihosen runoa Hiipparit. Julkaisiuvuotta tai kokoelmaa en onnistunut löytämään valitettavasti, joten laitan sen tähän.

Hiipparit

Aivan autio sunnuntaiaamu.
Kaupunki hytisee.
Savupiipusta sauhu kuin haamu
pullistuu pakkaseen.

Maan pimeys hangen alla
puistoja puistattaa.
Jäätakki on vaahteralla,
kastanja aivastaa.

Kuu taivaalla Töölön yllä,
korttelit uinailee.
Kukaan ei ole kävelyllä,
mutta jossakin – askeleet...

Jäänmykkää ja kiiluvaista,
tuuli on paennut.
Rannoilla aavemaista –
taas kuului se narskahdus...

Ketään ei näy kuutamossa,
veneet nuokkuvat väärinpäin.
Mutta niiskaus kaislikossa!
Jonkun jälkiä lumeen jäi...

Puhe piti tehdä jäsennyksin eikä sanasta sanaan, joten se nyt varmaankin näyttää tässä hassulta, mutta ei voi mitään. (suluissa olevat ovat ohjeita itselleni) *tähdellä merkityt todistavat väitetyn asian lainaten runoa

Runon esittely
-Hiipparit
-Ilpo Tiihonen

Rakenne
-5 säkeistöä
-5 säettä jokaisessa yht.25 säettä
-asettelu tasainen

(runon luku tähän väliin)

Tiivistelmä tapahtumista
-runossa kuvataan aamuisen kaupungin tunnelmaa ja sitten jäädään kuuntelemaan rannalle hiippailijan ääniä

Rytmi
-1. ja 3. säkeessä (jok. säkeistö) loppusoinnut
-luettuna rytmi aluksi tasainen, loppua kohti epätasaisempi

Kielikuvat
-(alleviivaan tässä vaiheessa Riimiparit, Vertaus, Metafora, Personifikaatio, Synestesia: jäänmykkä, Puhdas kuva:sauhu pullistuu, Assonanssi:AivanAutio)

Sävy
-masentava, hieman pelokas, avaran ahdistava.
*autius, haamu, jäänmykkää (hiljaisuus), aavemaisuus

Aihe
-Talviaamun kuunteleminen
* autio sunnuntaiaamu
* sauhu pullistuu pakkaseen

Teema
-itsekseen olo, mutta joku on paikalla kuitenkin näkymättömissä.
* Ketään ei näy kuutamossa,
* Mutta niiskaus kaislikossa!
   Jonkun jälkiä lumeen jäi
* Nimen merkitys
   -Hiippaileminen: 'Liikkua luvatta, hiipiä'


NH