Ray Bradburyn Fahrenheit 451 kertoo tulevaisuuden yhdysvalloista, jossa kirjat ovat kiellettyjä. Päähenkilö on palomies Guy Montag, joka on ollut tyytyväinen elämäänsä ja ammaattiinsa. Palomiehet eivät kuitenkaan enää sammuta tulipaloja, vaan he sytyttävät sellaiset talot tuleen joissa on kirjoja. Montag tapaa 16-vuotiaan Clarisse McClellanin, jonka kysymykset elämästä saa Montagin ajattelemaan ja kyseenalaistamaan hallituksen valtaa ja elämää, joutuen vaikeuksiin.
Fahrenheit 451 on vahva kannanotto mahdollisen tulevaisuuden laiskuuden ja helppouden kulttuuria vastaan. Se kuvaa pelottvan tarkasti myös meidän aikaamme, vaikka kirja onkin noin kuusikymmentä vuotta vanha. Kirjan ympäristö ja henkilöiden normaalin elämän esittely oli toiminut varoituksena kirjan kirjoittamisen aikaan, mutta nykyään se on pikemminkin toteamus. Kirjan tyyli on hyvin kuvailevaa, joten kirjan ympäristöön ja tunnelmaan on helppo päästä sisään.
Teoksessa kerrotaan kirjojen polton syyksi että, jos ihmiset lukisivat kirjoja, he ryhtyisivät ajattelemaan. Bradbury kuvaa propagandakoneiston, jonka selitysten ja toimien perusteella kirjoista ryhdyttiin hankkiutumaan eroon. (Koska talot ovat tulen kestäviä, palomiehet saivat uuden tehtävän: poltaa talojen sisältö) Kun ihmiset turrutetaan ulos oikeasta maailmasta, valtio voi tehdä kyseenalaistamatta asioita, kuten käydä ydin sotaa. Ihmisiä ei kiinnosta mitä ympärillä tapahtuu, koska ovat niin keskittyneitä juttelemaan ''sukulaisten'' eli television tapaisten laitteiden kautta juttelevien ihmiskopioiden kanssa. Tästä syystä mm. Montagin vaimo kuoli ydinpommitukseen - koska oli juttelemassa ''sukulaisille'' päivät pitkät.
Kirjan erittäin synkäksi ja itsekkääksi kuvailema valtio siis polttaa kirjat ja ne ihmiset jotka niihin uskovat. Sitten valtio korjaa siitä syntyneen viihdeaukon ''sukulais''-ohjelmistolla ja turhilla tv-jaksoilla. Ihmiset eivät ajattele syvällisesti ja ovat pohjimmiltaan vain tyhjiä kuoria. Kirjojen hallussapito on vakavin mahdollinen lainrikkomus, jopa ihmisen tappoon suhtaudutaan olankohautuksella. Bradbury kuvaa kirjassa miten käy, kun 'tyhjiöihmiset' päätyvät tylsyydessään ottamaan liikaa lääkkeitä: käärmerobotti vatsalaukkuun, imetään ja puhdistetaan, sitten istutetaan ihminen takaisin tv:n eteen.
Henkilökohtaisesti tämä kirja avasi silmiäni siten, että ymmärrän kuinka tärkeitä kirjat voivat olla jollekulle. Huomasin myös että arkipäivän toimintani muistuttaa liikaa kirjan 'tyhjiöihmisiä'. Tämä kirja herätti minussa halun lukea enemmän kirjoja ja talleetta niiden tiedot ja fantasia maailmat aivoni sopukoihin.
NH
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti