Essee: Kuka olit, Aleksis Stenvall?

Aleksis Stenvall oli nurmijärveläinen ylioppilas, joka osallistui Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran järjestämään vuodella jatkettuun kilpailuun parhaasta teatterikappaleesta vuonna 1860. Hän voitti tuon kilpailun Kullervo-tragedialla. Näihin aikoihin hän keksi kirjailijanimensä Aleksis Kivi.

Aleksis Kivi kirjoitti monia näytelmiä ja kirjoja. Kiven teksteissä on sekä romanttisia että realistisia piirteitä. Hän kirjoitti mm. 7 veljestä – kirjassaan humoristisesti ja lämpimästi normaalista Suomen kansasta. Hän ei kuitenkaan näyttänyt sitä ihanteellisena elämänä ja tämä rehellisyys tekee minuun suuren vaikutuksen. Tällaisia rehellisiä kirjailijoita saisi olla tässä maailmassa enemmän, koska ne muuttavat radikaaleimmin ihmisten käsityksiä elämästä neljän seinän ulkopuolelta ja ne avaavat portin menneisyyteen: mahdollisuuden eläytyä todelliseen sen ajan maailmaan. Kivi ei olisi yhtään niin tunnettu kirjailija, jos hän ei olisi kirjoittanut rehellisesti, omalta näkökannaltaan katsottuna ja pystynyt vielä humorisoimaan näytelmiään ja kirjojaan. Kirjailijana hän on tehnyt suuren vaikutuksen suomalaiseen kirjallisuuteen ja kulttuuriin, hänen teoksiaan on käännetty jopa 40:lle kielelle.

Kipujen ja särkyjen päälle heitetystä ankarasta kritiikistä johtuen Aleksis oli 1870-luvun vaihteessa vihainen ja lohduton. Lapinlahden sairaalan ylilääkärin A. T. Saelan kirjoittama merkintä potilaastaan Kivestä on sopusoinnussa Kiven omien kirjeiden kanssa; Saela kirjoitti Kiven olevan itserakas, vilkasluonteinen ja ettei Aleksis kestä kritiikkiä. Näistä kommenteista ja kirjeistä saa realistiselta tuntuvan vaikutelman, että kirjailija oli persoonana ja tavallisen taustan omaavana ihmisenä erittäin tunteellinen, sekä hermostunut kaiken aikaa. Mikään miehinen mies hän ei ollut, vaan herkkä ihmisraunio elämänsä lopputaipaleilla, jonka hän vietti masentuneena sairaalassa ja lopulta veljensä luona. Kriittisyys ja kritiikkinen maailma on ongelma vielä tänäkin päivänä. Kirjailijoita on helppo arvostaa tai arvostella heidän tuotantonsa mukaan, mutta niin sen ei pitäisi olla. Kirjailijan pään sisälle pitäisi päästä, jotta hänen tuotostaan voisi oikeasti arvostella. Mitä hän tunsi ja koki sisällään? Nämä tiedot uupuvat kaikilta, jotka eivät ole hän.

10. lokakuuta on Aleksis Kiven päivä, sekä hänen syntymäpäivänsä. 1960-luvulle saakka se oli lisäksi Suomen kouluissa yleisesti vapaapäivä. Se saisi olla vieläkin, koska seitsemällä veljeksellä on ollut suomalisessa kouluopetuksessa vahva asema. Joitakin tämän liiallinen painottaminen on ärsyttänyt – myös allekirjoittanutta - mutta tätä tehdessäni ymmärsin sen todellisen merkityksen suomalaiselle kirjallisuudelle. Ilman häntä emme olisi tälläisiä kuin nyt olemme, kielemme voisi olla erilaista ja ajatusmallit erota suuresti nykyisestä. On ihmeellistä kuinka yhden ihmisen lyhyen elämän aikaansaannokset voivat koskettaa kokonaista kansakuntaa. Kivelle on pystytetty monia patsaita ja hänestä on kirjoitettu muutama kuvitteellinen elämäkerta.

Aleksis Kivestä on tullut tunnettu hänen tuotoksestaan, tyylistään ja elämästään. Kirjailijat ovat mielestäni liika tunteellisia ja korostavat sitä itsessään – mikä saa ainakin minut voimaan pahoin. Aleksis ei ollut tällainen, mutta se näkyy kaikessa häneen liittyvässä materiaalissa. Tosin aikaa myöten on saatu selville syitä miksi hän oli sellainen kuin oli elämänsä loppuvaiheissa. Aleksis ansaitsee mielestäni ymmärystä, ja sitä minä yritin antaa tämän esseen lukijalle.

NH