11/13/2014

Tekstitaidontehtävä: ''Kuolema. Vapaus?''

Tämä on äidinkielen tekstitaidontehtävä. Tehtävän anto: Erittele Eeva-Liisa Mannerin runon Olen väsynyt olemaan vahva symboliikkaa.

Tässä kyseinen runo:

Olen väsynyt olemaan vahva
ja pidättämään henkeäni
kuin kottaraista häkissä.
Tahdon avata häkin ja antaa unien tulla
ja päästää linnun räystäälle kävelemään
ja juomaan sadevettä
dilp dop.
Näin sade
irrottaa hitaasti ääriviivat
ja saa kaiken näyttämään pehmeämmältä;
irrottaa häkin viivat
ja viivat jotka tarkoittavat mustaa lintua ja kohtaloa;
irrottaa räystäästä kevyen fuugan,
takaa-ajetut sävelet
linnun juoda.

Ja minun tekstitaidontehtäväni

                                Kuolema. Vapaus?

Vapaus. Vapuden kaipuu ja maailman muottiprässi. Tästä kertoo symboliikkaa ja suuria tunteita täynnä oleva Eeva-Liisa Mannerin runo: Olen väsynyt olemaan vahva (1956, Tämä matka).

Runossa kerrotaan, että hengen pidättäminen on kuin pitäisi ’’kottaraista häkissä’’. Tämä viestii siitä, että kyseessä oleva vapaudenkaipuinen lintu  joutuu pidättämään hengitystään eli elämäänsä ahdistuneena häkissänsä. Hän tahtoo ’’avata häkin ja antaa unien tulla’’, koska ajattelee nukkumisen tai kuoleman olevan poispääsykeino häkistä. Lintu haluaa päästä ulos kävelemään ja ’’juomaan sadevettä’’, virvoittavaa ja jotain puhtaampaa ’vettä’ kuin nykyinen.

Sadevesi kuvaa puhdistamista ja virvoittamista, se irrottaa ’’ääriviivat’’ eli maailman suuripaineinen muotti sulaa pois. Näkeminen muuttuu ’’pehmeäksi’’, autuaammaksi . Häkin viivat irtoavat ja se tarkoittaa lähipiirin asettaman paineistuksen häviämistä. Toiset viivat ovat musta lintu ja kohtalo. Lintu näyttää pehmeällä näkymällä viivalta ja kohtalo seisoo vieressä. Ei oikeutta päättää omaa kohtaloa, se vain on siinä. Kevyen ’’fuugan’’ irrottaminen räystäästä kertoo, että ’lintu’ on päästänyt irti elämän räystäästä, viimeinen ääni linnusta.


Kaksi viimeistä säettä kuitenkin paljastavat, että vapautuminen olikin tapahtunut vain linnun pään sisällä. ’’Takaa-ajetut sävelet’’ ovat sateen aiheuttamaa ääntä, jota lintu kaipailee. Sateen alkaminen oli tuonut linnulle pienen toivon pilkahduksen, muttei kuitenkaan kestänyt kauaa, koska häkki oli rajamassa linnun vapautta.  Runon viimeinen säe ’’linnun juoda’’ on linnun kuiskauksen omainen henkäys ja toive päästä ulos häkistä vapauteen. 


NH

2 kommenttia: