Tekstitaidontehtävä: ''Kuolema. Vapaus?''

Tämä on äidinkielen tekstitaidontehtävä. Tehtävän anto: Erittele Eeva-Liisa Mannerin runon Olen väsynyt olemaan vahva symboliikkaa.

Tässä kyseinen runo:

Olen väsynyt olemaan vahva
ja pidättämään henkeäni
kuin kottaraista häkissä.
Tahdon avata häkin ja antaa unien tulla
ja päästää linnun räystäälle kävelemään
ja juomaan sadevettä
dilp dop.
Näin sade
irrottaa hitaasti ääriviivat
ja saa kaiken näyttämään pehmeämmältä;
irrottaa häkin viivat
ja viivat jotka tarkoittavat mustaa lintua ja kohtaloa;
irrottaa räystäästä kevyen fuugan,
takaa-ajetut sävelet
linnun juoda.

Ja minun tekstitaidontehtäväni

                                Kuolema. Vapaus?

Vapaus. Vapuden kaipuu ja maailman muottiprässi. Tästä kertoo symboliikkaa ja suuria tunteita täynnä oleva Eeva-Liisa Mannerin runo: Olen väsynyt olemaan vahva (1956, Tämä matka).

Runossa kerrotaan, että hengen pidättäminen on kuin pitäisi ’’kottaraista häkissä’’. Tämä viestii siitä, että kyseessä oleva vapaudenkaipuinen lintu  joutuu pidättämään hengitystään eli elämäänsä ahdistuneena häkissänsä. Hän tahtoo ’’avata häkin ja antaa unien tulla’’, koska ajattelee nukkumisen tai kuoleman olevan poispääsykeino häkistä. Lintu haluaa päästä ulos kävelemään ja ’’juomaan sadevettä’’, virvoittavaa ja jotain puhtaampaa ’vettä’ kuin nykyinen.

Sadevesi kuvaa puhdistamista ja virvoittamista, se irrottaa ’’ääriviivat’’ eli maailman suuripaineinen muotti sulaa pois. Näkeminen muuttuu ’’pehmeäksi’’, autuaammaksi . Häkin viivat irtoavat ja se tarkoittaa lähipiirin asettaman paineistuksen häviämistä. Toiset viivat ovat musta lintu ja kohtalo. Lintu näyttää pehmeällä näkymällä viivalta ja kohtalo seisoo vieressä. Ei oikeutta päättää omaa kohtaloa, se vain on siinä. Kevyen ’’fuugan’’ irrottaminen räystäästä kertoo, että ’lintu’ on päästänyt irti elämän räystäästä, viimeinen ääni linnusta.

Kaksi viimeistä säettä kuitenkin paljastavat, että vapautuminen olikin tapahtunut vain linnun pään sisällä. ’’Takaa-ajetut sävelet’’ ovat sateen aiheuttamaa ääntä, jota lintu kaipailee. Sateen alkaminen oli tuonut linnulle pienen toivon pilkahduksen, muttei kuitenkaan kestänyt kauaa, koska häkki oli rajamassa linnun vapautta.  Runon viimeinen säe ’’linnun juoda’’ on linnun kuiskauksen omainen henkäys ja toive päästä ulos häkistä vapauteen. 

NH

Essee: Kuka olit, Aleksis Stenvall?

Aleksis Stenvall oli nurmijärveläinen ylioppilas, joka osallistui Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran järjestämään vuodella jatkettuun kilpailuun parhaasta teatterikappaleesta vuonna 1860. Hän voitti tuon kilpailun Kullervo-tragedialla. Näihin aikoihin hän keksi kirjailijanimensä Aleksis Kivi.

Aleksis Kivi kirjoitti monia näytelmiä ja kirjoja. Kiven teksteissä on sekä romanttisia että realistisia piirteitä. Hän kirjoitti mm. 7 veljestä – kirjassaan humoristisesti ja lämpimästi normaalista Suomen kansasta. Hän ei kuitenkaan näyttänyt sitä ihanteellisena elämänä ja tämä rehellisyys tekee minuun suuren vaikutuksen. Tällaisia rehellisiä kirjailijoita saisi olla tässä maailmassa enemmän, koska ne muuttavat radikaaleimmin ihmisten käsityksiä elämästä neljän seinän ulkopuolelta ja ne avaavat portin menneisyyteen: mahdollisuuden eläytyä todelliseen sen ajan maailmaan. Kivi ei olisi yhtään niin tunnettu kirjailija, jos hän ei olisi kirjoittanut rehellisesti, omalta näkökannaltaan katsottuna ja pystynyt vielä humorisoimaan näytelmiään ja kirjojaan. Kirjailijana hän on tehnyt suuren vaikutuksen suomalaiseen kirjallisuuteen ja kulttuuriin, hänen teoksiaan on käännetty jopa 40:lle kielelle.

Kipujen ja särkyjen päälle heitetystä ankarasta kritiikistä johtuen Aleksis oli 1870-luvun vaihteessa vihainen ja lohduton. Lapinlahden sairaalan ylilääkärin A. T. Saelan kirjoittama merkintä potilaastaan Kivestä on sopusoinnussa Kiven omien kirjeiden kanssa; Saela kirjoitti Kiven olevan itserakas, vilkasluonteinen ja ettei Aleksis kestä kritiikkiä. Näistä kommenteista ja kirjeistä saa realistiselta tuntuvan vaikutelman, että kirjailija oli persoonana ja tavallisen taustan omaavana ihmisenä erittäin tunteellinen, sekä hermostunut kaiken aikaa. Mikään miehinen mies hän ei ollut, vaan herkkä ihmisraunio elämänsä lopputaipaleilla, jonka hän vietti masentuneena sairaalassa ja lopulta veljensä luona. Kriittisyys ja kritiikkinen maailma on ongelma vielä tänäkin päivänä. Kirjailijoita on helppo arvostaa tai arvostella heidän tuotantonsa mukaan, mutta niin sen ei pitäisi olla. Kirjailijan pään sisälle pitäisi päästä, jotta hänen tuotostaan voisi oikeasti arvostella. Mitä hän tunsi ja koki sisällään? Nämä tiedot uupuvat kaikilta, jotka eivät ole hän.

10. lokakuuta on Aleksis Kiven päivä, sekä hänen syntymäpäivänsä. 1960-luvulle saakka se oli lisäksi Suomen kouluissa yleisesti vapaapäivä. Se saisi olla vieläkin, koska seitsemällä veljeksellä on ollut suomalisessa kouluopetuksessa vahva asema. Joitakin tämän liiallinen painottaminen on ärsyttänyt – myös allekirjoittanutta - mutta tätä tehdessäni ymmärsin sen todellisen merkityksen suomalaiselle kirjallisuudelle. Ilman häntä emme olisi tälläisiä kuin nyt olemme, kielemme voisi olla erilaista ja ajatusmallit erota suuresti nykyisestä. On ihmeellistä kuinka yhden ihmisen lyhyen elämän aikaansaannokset voivat koskettaa kokonaista kansakuntaa. Kivelle on pystytetty monia patsaita ja hänestä on kirjoitettu muutama kuvitteellinen elämäkerta.

Aleksis Kivestä on tullut tunnettu hänen tuotoksestaan, tyylistään ja elämästään. Kirjailijat ovat mielestäni liika tunteellisia ja korostavat sitä itsessään – mikä saa ainakin minut voimaan pahoin. Aleksis ei ollut tällainen, mutta se näkyy kaikessa häneen liittyvässä materiaalissa. Tosin aikaa myöten on saatu selville syitä miksi hän oli sellainen kuin oli elämänsä loppuvaiheissa. Aleksis ansaitsee mielestäni ymmärystä, ja sitä minä yritin antaa tämän esseen lukijalle.

NH

Arvostelu: Ray Bradbury: Fahrenheit 451

Tuli ja valta - huono yhdistelmä

Ray Bradburyn Fahrenheit 451 kertoo tulevaisuuden yhdysvalloista, jossa kirjat ovat kiellettyjä. Päähenkilö on palomies Guy Montag, joka on ollut tyytyväinen elämäänsä ja ammaattiinsa. Palomiehet eivät kuitenkaan enää sammuta tulipaloja, vaan he sytyttävät sellaiset talot tuleen joissa on kirjoja. Montag tapaa 16-vuotiaan Clarisse McClellanin, jonka kysymykset elämästä saa Montagin ajattelemaan ja kyseenalaistamaan hallituksen valtaa ja elämää, joutuen vaikeuksiin.

Fahrenheit 451 on vahva kannanotto mahdollisen tulevaisuuden laiskuuden ja helppouden kulttuuria vastaan. Se kuvaa pelottvan tarkasti myös meidän aikaamme, vaikka kirja onkin noin kuusikymmentä vuotta vanha. Kirjan ympäristö ja henkilöiden normaalin elämän esittely oli toiminut varoituksena kirjan kirjoittamisen aikaan, mutta nykyään se on pikemminkin toteamus. Kirjan tyyli on hyvin kuvailevaa, joten kirjan ympäristöön ja tunnelmaan on helppo päästä sisään.

Teoksessa kerrotaan kirjojen polton syyksi että, jos ihmiset lukisivat kirjoja, he ryhtyisivät ajattelemaan. Bradbury kuvaa propagandakoneiston, jonka selitysten ja toimien perusteella kirjoista ryhdyttiin hankkiutumaan eroon. (Koska talot ovat tulen kestäviä, palomiehet saivat uuden tehtävän: poltaa talojen sisältö) Kun ihmiset turrutetaan ulos oikeasta maailmasta, valtio voi tehdä kyseenalaistamatta asioita, kuten käydä ydin sotaa. Ihmisiä ei kiinnosta mitä ympärillä tapahtuu, koska ovat niin keskittyneitä juttelemaan ''sukulaisten'' eli television tapaisten laitteiden kautta juttelevien ihmiskopioiden kanssa. Tästä syystä mm. Montagin vaimo kuoli ydinpommitukseen - koska oli juttelemassa ''sukulaisille'' päivät pitkät.

Kirjan erittäin synkäksi ja itsekkääksi kuvailema valtio siis polttaa kirjat ja ne ihmiset jotka niihin uskovat. Sitten valtio korjaa siitä syntyneen viihdeaukon ''sukulais''-ohjelmistolla ja turhilla tv-jaksoilla. Ihmiset eivät ajattele syvällisesti ja ovat pohjimmiltaan vain tyhjiä kuoria. Kirjojen hallussapito on vakavin mahdollinen lainrikkomus, jopa ihmisen tappoon suhtaudutaan olankohautuksella. Bradbury kuvaa kirjassa miten käy, kun 'tyhjiöihmiset' päätyvät tylsyydessään ottamaan liikaa lääkkeitä: käärmerobotti vatsalaukkuun, imetään ja puhdistetaan, sitten istutetaan ihminen takaisin tv:n eteen.

Henkilökohtaisesti tämä kirja avasi silmiäni siten, että ymmärrän kuinka tärkeitä kirjat voivat olla jollekulle. Huomasin myös että arkipäivän toimintani muistuttaa liikaa kirjan 'tyhjiöihmisiä'. Tämä kirja herätti minussa halun lukea enemmän kirjoja ja talleetta niiden tiedot ja fantasia maailmat aivoni sopukoihin.

NH

runoanalyysipuheen tulos

Sitruuna

Sitruuna mehua puristetaan
loheen se tällä kertaa menee
mehu jätetään maustumaan
kala sanoo: Au! Kirvelee!

Jälkiruokaan sitten raastetaan kuori
raastimen alle kohoaa vuori

Voi sitruuna ressukka!
Mutta, nyt tykkää massukka.

NH